Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272812345

RSS

 Sosiaali-ja terveysministeriön lausunto/ erityishuollon kuljetuskustannukset
04.04.2013 14:46 | Tiituksen äiti

Saimme tänään mieleistä postia Korkeimmalta Hallinto-oikeudelta. Sosiaali- ja terveysministeriöltä oltiin pyydetty lausuntoa kehitysvammaisten erityishuollosta annetun asetuksen 3 §:ään soveltamiskäytäntöihin liittyen. Erityisesti siitä, mitä ajomatkoja kunnissa otetaan huomioon kun arvioidaan kuljetuskustannusten välttämättömyyttä.

Pohjana lausunnon pyytämiselle oli tekemämme valitus Hämeenlinnan hallinto-oikeuden Finlexissä julkaisema ratkaisutiivistelmä, valituksemme liitteineen, Ikaalisten sosiaali- ja terveyslautakunnan selitys ja muut asiaan liittyvät asiakirjat. Alla linkki Hallinto-oikeuden päätökseen: 

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2011/hameenlinnan_hao20110011

Sosiaali- ja terveysministeriö ottaa kantaa kuljetuskustannuksiin muun muassa seuraavasti:

"Kehitysvamma-asetuksen 3 §:n mukaan erityishuoltopiirin kuntainliitto tai erityishuoltoa järjestävä kunta huolehtii kuljetuksista, jotka erityishuollon saamiseksi ovat välttämättömiä, tai suorittaa niistä aiheutuvat kustannukset... Asiakasmaksulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan sosiaalipalveluista ovat maksuttomia kehitysvammalaissa tarkoitettu erityishuolto ja lain 39 §:ssä tarkoitettu kuljetus

...Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa kyseisen yksittäistapauksen erityispiirteet huomioon ottaen, että kuntouttavan päivähoidon järjestämiseksi välttämättömiä kustannuksia syntyy kehitysvammaisen lapsen ollessa auton kyydissä sekä vanhempien ajaessa päivähoitopaikasta kotiin ja päinvastoin myös silloin, kun lapsi ei ole kyydissä, mikäli kunta ei ole muuta kuljetusvaihtoehtoa tarjonnut käytettäväksi. Erityishuoltoa ei voida kyseisessä yksittäistapauksessa toteuttaa ilman kyseisiä matkoja"

Nyt vielä kirjoitan oman selityksen ja jäämme odottamaan Korkeimman Hallinto-oikeuden virallista päätöstä. Mutta olo on mahtava! Tämän pitkän prosessin jälkeen päätöksestä toivottavasti on apua myös muille kehitysvammaisten perheille. Jos perhe ei saa erityishuollon matkoihin kuljetusta ja joutuu hoitamaan vaikkapa kuntouttavan päivähoidon (tai erityishuoltona toteutettava tilapäishoito tai muu vastaava) kuljetukset itse niin tämän sosiaali-ja terveysministeriön kannanoton perusteella korvauksia ajetuista kilometreistä saa myös niistä osista matkoja kun erityislapsi ei ole kyydissä.


 - Tiituksen äiti | Kommentoi



 Operaatio JUURESHARJA
02.02.2012 16:46 | Äippä

Tiituksen lelusto on vähän omanlaatuista. Siihen kuuluu muun muassa koirille tarkoitettuja puruleluja kuten vinkuva possu, jonka Tiitus sai aikoinaan Väinö-koiralta (joka taasen sen possun juurikin sai joulupaketista). Myös erinäistä terapiavälineistöä on lähtöisin sex-shopista, kuten vibra... Erilaista pesusientä, papiljottia ja harjaa yms löytyy terapiakorista.

Nykyään joukkoon on tärkeänä osana tullut oma keltainen juuresharja jota Tiitus tykkää kantaa mukanaan vähän joka paikassa. Se on mukana taksissakin kun matkaamme terapiaan. Alkuviikosta huomasin matkalla taksissa, että mulla ei ollut rahapussia ollenkaan mukana. Eli kun piti poiketa apteekissa takaisintulomatkalla niin eipäs se sitten onnistunutkaan. Mutta ehkä pientä huvittavuutta syntyy siitä faktasta, että "ok meillei ole rahapussia, ei kela-korttia... reseptit toki oli mukana --- ja mukana toki myös on juuresharja!" XDD Seuraavalla kerralla mulla oli mukana rahat, kelakortit, reseptit... mutta juuresharjan olin jättänyt kotiin. Siitäkös poika otti neniinsä.

Monasti Tiitus marssii ensimmäisenä hoidosta tullessaan kaapille hakemaan tuota niin rakasta keltaista harjaa. Ja seuraava askel on kohti tietokoneen ruutua ja samalla viittoen ja ääntäen pyydetäänkin Muumia. Siinä pojalla onnen täyttymys; Muumita ja juuresharja. Oikein ihana ja rakas, Toisenlainen Frendini <3 

Ja vielä vastaus kenties jotakuta ihmetyttävään kysymykseen; "Mitä ihmettä poika tekee juuresharjalla?" Nooh, Tiitus harjaa sillä kämmeniensä pohjia, suunseutua (juu, välillä hampaitaan)... SI-terapiavälineistöä parhaimmillaan :)


( Päivitetty: 02.02.2012 17:08 )

 - Äippä | Kommentit (2)Kommentoi



 Presidenttiehdollaiden mielipiteitä koskien vammaisten lasten ja heidän perheiden asioita
17.01.2012 17:31 | Susanna

YHTEENVETO PRESIDENTTIEHDOKKAIDEN VASTAUKSISTA JAATISPOSTIN KYSYMYKSIIN 2012

(Timo Soinilta ja Paavo Arhinmäeltä ei ole tullut vastauksia)

Millaista tietoa teillä on vammaisten lasten ja heidän 
perheidensä tilanteesta  tämän päivän Suomessa?

Sauli Niinistö: ”Olen saanut tietoa mm. uutisvälineistä, 
dokumenteista ja myös joltain tutuilta, joilla on vammainen 
lapsi perheessä. Usein havainnoksi jää toisaalta syvä 
rakkaus ja toisaalta myös hankalat tai raskaat olosuhteet.”

Sari Essayh: ”Olen itse kasvanut vammaisperheessä, nyt jo 
edesmennyt kasvattisisareni oli kehitysvammainen. Olen 
toiminut vuodesta 2004 Kehitysvammaisten Tukiliiton 
eettisessä neuvostossa ja 90-luvulla Kehitysvammaisten 
urheilujärjestössä.”
 Paavo Väyrynen: ” Olen saanut urani aikana monista 
kanavista tietoa vammaisten ja heidän perheidensä asioista: 
suoraan vammaisten ja heidän omaistensa yhteydenottojen tai 
vierailujen kautta, tuntemalla henkilökohtaisesti vammaisia 
tai heidän läheisiään, kuulemalla alan asiantuntijoita ja 
lukemalla aiheesta. Pohjantähti-opiston puitteissa olen 
mukana järjestämässä kansanopisto-opetusta myös vammaisille. 
Yhteiskunnassa on vielä liikaa ennakkoluuloja ja kielteisiä 
asenteita vammaisia kohtaan. Esimerkiksi vammaisten ja 
vajaakuntoisten asema työmarkkinoilla ei ole vielä 
tyydyttävällä tasolla. Yhteiskunnallamme ei olevaraa 
jättää käyttämättä sitä työpanosta ja osaamista, joka 
monella vammaisella on. Vammaisten työllistämisessä on usein 
enemmän kyse suvaitsevaisuudesta ja valmiudesta pieneen 
joustavuuteen kuin isoista rahamääristä.”
 Paavo Lipponen: ” Olen ollut tekemisissä usean perheen 
kanssa,joissa on vammainen lapsi. Erityisesti minuun on 
tehnyt vaikutuksen vanhempien rakkaus ja sitoutuminen lapsen 
hyvinvoinnin turvaamiseen. Suomalaisessa yhteiskunnassa 
erilaiset vähemmistöt eristetään helposti marginaaliin. 
Kielteiset asenteet johtuvat usein kokemusmaailman 
kapeudesta. Asenteisiin voidaan tiedon lisäämisen ohella 
vaikuttaa esimerkiksi harjoitetulla politiikalla. Olen itse 
avoimen ja suvaitsevaisen Suomen kannalla. Meidän tulee 
opettaa lapsillemme suvaitsevaisuuden merkitys 
ja kunnioittava suhtautuminen toisiin ihmisiin.”
Eva Biaudet: ”Tunnen vammaisten lasten ja heidän perheensä 
tilanteet hyvin ja tämän väestöryhmän haasteet ovat niitä 
asioitajoita parhaiten muistuu mieleen ajastani 
peruspalveluministerinä.”
Pekka Haavisto: ”Henkilökohtaisesti olen tutustunut 
vammaistenelämäntilanteisiin monien vammaisten ystävieni 
kautta. Kalle ja Maija Könkkölä olivat mukana perustamassa 
vihreätä liikettä,ja heidän kauttaan olen tutustunut myös 
moniin muihin vammaisaktiiveihin. Omassa kampanjassani olen 
tehnyt yhteistyötä mm. Tuomas Tuuren kanssa, joka on tällä 
hetkellä hyvin aktiivinen vammaisten kansainvälisten 
oikeuksien puolestapuhuja. Kampanjassani olen käynyt mm. 
vajaakuntoisten työllistämishankkeissa sekä Invalidiliiton 
koulutuskeskuksessa Järvenpäässä. Nämä ovat olleet hyviä
 tilaisuuksia keskustella vammaisten tilanteeseen 
liittyvistä kysymyksistä. Aiemmin olen vieraillut mm. 
Helsingissä Lyhty ry:ssä, joka toimii kehitysvammaisten 
omaehtoisen asumisen puolesta ja tekee hyvin vaikuttavaa 
työtä. Kun toimin kehitysyhteistyöministerinä, otin esille 
vammaisten oikeuden koulunkäyntiin mm. Mosambikissa. On 
tärkeää, että Suomi näissä asioissa puolustaa omia arvojaan
 - kaikkien lasten oikeutta koulunkäyntiin. Monissa 
kehitysmaissa koulutuksen kautta vammaisesta lapsesta voi 
kasvaa myös perheen elättäjä, ja hänen arvostuksensa muuttuu.
 Vammaisten oikeuksia on pidettävä esillä myösSuomen 
ulkopolitiikassa ja kehitysyhteistyössä. Kotimaassa 
keskeisimpinä kipupisteinä ovat kehitysvammaisten nuorten 
työllistyminen ja itsenäisen asuminen. Jonotusajat 
itsenäiseen asumiseen ovat edelleen kohtuuttoman pitkiä 
huolimatta uudesta kotikuntalaista. On todella tärkeätä 
siirtyä laitosvaltaisuudesta kohti kodinomaista asumista 
sekä kehitysvammaisten nuorten itsenäistä elämää ja 
mahdollisuutta palkattuun työhön. Suomen pitäisi myös 
kiireemmiten ratifioida YK:n vammaissopimus. Olin ajamassa 
sitä koskevaa kirjausta nykyiseen hallitusohjelmaan, ja 
tässä monet vammaisjärjestöt olivat vahvana tukena. Kyse on 
isosta ongelmasta, joka koskee laajaa ryhmää suomalasia 
kuten: liikuntaesteisiä, kehitysvammaisia, sokeita jne. 
Oikeudenmukainen yhteiskunta pitää olla hyvä yhteiskunta 
myös kaikille näille ihmisille. Kuka tahansa suomalainen 
voi jossakin vaiheessa elämäänsä vammautua tai tulla 
liikuntaesteiseksi. Esteetön rakentaminen, hyvä 
kaupunkisuunnittelu, hyvä julkinen liikenne ja hissilliset 
talot muodostavat yhdyskunnan, jossa kaikkien on parempi 
elää.”
 
 
Mitä sanottavaa teillä presidenttinä olisi vammaisille 
lapsille ja heidän perheelleen? 
Onko teillä presidenttinä roolia tässä asiassa ja millainen 
se olisi?

Sauli Niinistö: ”Presidentin rooli on minusta eheyttä 
korostava ja myös laajamittaisiin epäkohtiin puuttumista tai 
hyvien pyrkimysten kannustamista. Sanomani on 
tasavertaisuuden sanoma vammaisille lapsille ja heidän 
perheelleen.”
 Sari Essayah: ”Presidentti voi yhteiskunnallisena 
arvokeskustelijana kiinnittää huomiota tärkeänä pitämiinsä 
asioihin. Ihmisen arvo ei riipu hänen ominaisuuksistaan tai 
kyvyistään, ei edes työpanoksesta tai veronmaksukyvystä 
yhteiskunnan hyväksi. Jokainen ihminen on arvokas 
sellaisenaan, ilman suorituksia tai saavutuksia, eikä 
sairaus tai vammaisuus vähennä kenenkään ihmisarvoa tai 
oikeutta elämään. Vammaisperheissä koetaan tunneskaalaa 
samoine iloineen ja suruineen kuin muissakin perheissä 
höystettynä vielä väsymisellä, lähiympäristön satuttavilla 
ennakkoluuloilla, yhteiskunnan byrokratiaviidakossa 
taisteluilla ja tasapainoilulla oman ja koko perheen 
jaksamisen kanssa. Hyvä perheyhteys ja keskinäinen rakkaus 
ja välittäminen auttavat kuitenkin eteenpäin. Jatketaan 
sisulla ja sydämellä!”
 
Paavo Väyrynen: ” Lähtökohtaisesti vammaisia lapsia ja 
heidän perheitään koskevat etuudet, palvelut ja lainsäädäntö 
eivät kuulu presidentin toimivallan ja tehtävien piiriin. 
Presidentti voi kuitenkin puheissaan, kirjoituksissaan ja 
muissa kannanotoissaan kiinnittää arvojohtajana huomiota 
myös vammaisten asemaan, jos hän näkee sen esimerkiksi 
tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmista 
tarpeelliseksi. Näin myös toimisin itse presidenttinä. 
Tärkeintä on se, että vammaisten osalta toteutuisivat myös 
käytännössä samat perus- ja ihmisoikeudet kuin muidenkin 
kansalaisten kohdalla. Näitä ovat muunmuassa oikeus hyvään 
koulutukseen ja mahdollisuus osallistua työelämään, 
todellinen oikeus valita asuinpaikka sekä oikeus läheisiin 
ihmissuhteisiin, myös seurusteluun. Vammaisten lasten 
perheiden osalta on tärkeää huolehtia heidän jaksamisestaan. 
Se on välttämätön edellytys myös vammaisten hyvinvoinnille.
 Myös vammaisten ja heidän perheidensä kuulemisessa heitä 
koskevissa asioissa on vielä yhteiskunnallamme vielä 
parantamista.
Jos minut valitaan presidentiksi, haluan jatkaa tutustumista 
vammaisten sekä heidän perheidensä ja hoitajiensa 
arkipäivään esimerkiksi maakuntavierailujeni yhteydessä.”
 
Paavo Lipponen: ” Näen tasavallan presidentin roolin 
tasa-arvon toteutumisen edistämisessä arvojohtajana. 
Vammaisen lapsen oppimista ja opintoja tulee edistää kaikin 
tavoin ja pitää mahdollisena myös itsenäistä elämää. 
Yhteiskuntaa patistaisin tukemaan vanhempia arjen 
jaksamisessa ja tarjoamaan vammaisille lapsille todelliset 
mahdollisuudet pärjätä. Siihen tarvitaan monenlaista tukea 
julkisista palveluista sekä vammaispolitiikan 
valtavirtaistamista, vammaisten näkökohtien ottamista 
huomioon kaikessa, liikenteestä ja rakentamisesta alkaen.”
 
Eva Biaudet: ”Minulle on tärkeää, että jokaisella ihmisellä 
on hyvä elämä ja kokee olevansa tärkeä. Haluaisin, että 
mahdollisimman moni vammainen lapsi voisi asua perheensä 
kanssa, käydä koulua muiden kanssa avustajan tuella ja että 
jokaisella kunnalla olisi valmiudet tukea perheitä sekä 
arjessa että tarjoamalla mahdollisuuksia lapsille myös 
harrastuksiin. Tuen tulisi olla koordinoitua ja 
mahdollisimman helposti saatavissa, niin että perheen 
voimavarat säästetään muuhun kun kunnan hallinnon kanssa 
taistelemiseen. Presidenttinä voin puhua heikomman puolesta 
ja nostaa keskusteluun tärkeitä aiheita. Koen, että muun 
muassa YK:n vammaissopimuksen ratifiointi mahdollisimman 
pian olisi erittäin tärkeää ja tämän eteen tekisin myös 
presidenttinä töitä.” 
 
Pekka Haavisto: ” Oikeudenmukaisuutta pitää edistää kaikilla 
tasoilla. Presidentti on kaikkien suomalaisten presidentti. 
Myös vammaisten lasten ja heidän perheidensä ääntä pitää 
kuulla yhteiskunnassa. Yhteiskunta voi hyvin, kun sen 
heikoin jäsenkin voi hyvin. Tasavallan presidenttinä 
puolustaisin kaikkien suomalaisten ihmisoikeuksia. On myös 
tärkeää, että presidentti puolustaa vammaisten oikeuksia 
kansainvälisillä foorumeilla. Toimitaan yhdessä 
oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.”

( Päivitetty: 17.01.2012 17:47 )

 - Susanna | Kommentoi



 Kaupunki rajaa kehitysvammaisten päivähoidon etuuksia
05.01.2012 19:25 | Susanna

 

Pohjois-Satakuntalehti (Ikaalinen-Jämijärvi paikallislehti) 05.01.2012

Kaupunki rajaa kehitysvammaisten päivähoidon etuuksia

IKAALINEN - Anu Ritvanen

Ikaalisten kaupunki rajaa kehitysvammaisten lasten ja heidän perheidensä etuuksia. Rajaukset koskevat sekä alle kolmivuotiaiden lasten kotihoidontukea että kuntouttavan päivähoidon osuutta.

Näihin päiviin saakka kehitysvammaisten lasten päivähoito on katsottu kokonaisuudessaan kuntouttavaksi päivähoidoksi, mikä on perheille maksutonta.

Nyt kaupunki rajaa vain alle viiden tunnin osuuden kuntouttavaksi. Siten viisi tuntia ylittävä hoito on maksullista, samoin vuorohoito viikonloppuisin ja iltaisin. Uusi rajaus ei koske kehitysvammaisia, joille etuus on jo myönnetty. Päivähoidon ohjaaja Mari Takkisen mukaan linjausta sovelletaan uusiin asiakkaisiin.

- Katsomme, että parhaiten kehitysvammainen lapsi oppii toiselta lapselta. Päiväunien ja iltapäivän välipalaosuutta sekä vuorohoidon hiljaiset ajankohdat eivät täytä kuntoutuksen kriteerejä, Takkinen perustelee kaupungin periaatepäätöstä.

Lopullinen ratkaisu tapahtuu Takkisen mukaan kuitenkin vasta erityishuoltosopimuksessa. Ikaalisissa näitä sopimuksia hoitaa kehitysvammahuollon vastaava ohjaaja Katri Nieminen.

- Tästä on hyvin erilaisia tulkintoja eri kunnissa ja niitä on puitu hallinto-oikeuksissa. Periaatteessa sosiaali- ja terveyslautakunta antaa raamit, joiden mukaan virkamiehen täytyy toimia. Kaikista tapauksista neuvotellaan kuitenkin lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden sekä perheen kanssa, Nieminen kertoo.

Ikaalinen lakkaa myös maksamasta kotihoidontukea alle kolmivuotiaiden kehitysvammaisten lasten vanhemmille, jos lapsi on kokopäivähoidossa. Edelleen tukea maksetaan, jos lapsi käyttää vain kuntouttavan alle viiden tunnin osion päivähoidosta ja jompikumpi vanhemmista on kotona.

- Jos vanhempi on kotona ja saa kotihoidontukea, kun lapsi on samaan aikaan tavallisessa päivähoidossa, asettaa se kuntalaiset eriarvoiseen asemaan, Mari Takkinen sanoo.

 

Hämeenlinnan hallinto-oikeus torppasi muutosvaatimukset

Sosiaali- ja terveyslautakunta teki uuden tulkinnan kehitysvammaisten päivähoidon etujen rajauksesta jo toukokuussa 2010. Saman vuoden kesäkuussapäätöksestä valitettiin, mutta kaupunki hylkäsi valituksen, jonka jälkeen molempia päätöksiä puitiin Hämeenlinnan hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeus jätti tutkimatta sosiaali-ja terveyslautakunnan päätökseen kohdistuneet muutosvaatimukset. Hallinto-oikeus myös kumosi ja poisti lautakunnan oikaisuvaatimukseen tekemän päätöksen, koska valittajalla ei ollut valitusoikeutta periaatekannanoton luontoiseen pääätökseen. Tällöin myös kaupungin vastaus oli tarpeeton.

Kehitysvammaisen päivähoitoa koskevat seikat ratkaistaan yksilöllisen tarveharkinnan  perusteella kunkin hakemuksen yhteydessä erityishuoltosopimuksessa, josta taas voi valittaa. Kehitysvammahuollon Katri Niemisen mukaan kunnassa ei ole yhtään perhettä, joita uusi rajaus koskisi

Näin siis täällä Ikaalisissa maksatetaan olevia ja tulevia investointeja. Tähän laitoin jo lehteen menemään vastinetta, jossa on muun muassa vammaisjärjestöjen lakimiesten lausuntoa. Se tässä lisäksi.

 

 

Vastine Pohjois-Satakuntalehdessä 05.01.2012 olevaan juttuun ”Päivähoito rajaa kehitysvammaisten päivähoidon etuuksia”

Downiaiset – Suomen Downin Syndrooma ry:n puheenjohtaja Susanna Taivalmäki;

 ”Olen saanut paljon yhteydenottoja ja yhdistykseltä on pyydetty apua ja neuvoja koskien kehitysvammaisten lasten kuntoutuksen toteutumista eri puolella Suomea. Useat tiukan talouden kanssa kamppailevat kunnat, kuten nyt myös Ikaalinen, ovat tehneet näitä ns. 5 tunnin rajauksia. Korjaten tiettyjä seikkoja P-S-lehdessä olleeseen juttuun totean, että Hallinto-Oikeus otti päätöksensä perusteluissa kantaa nimenomaan yksilöllisen päätöksenteon tärkeyteen ja siksi ei voinut käsitellä valitusta kun se ei koskenut yksilöityä kuntalaista. Tässä kohtaa kuntoutuksessa nousee tärkeäksi se, mitä kehitysvammalääkärin ja –psykologin lausunnoissa lapselle yksilötasolla suositellaan”

Seuraavassa on kahden eri vammaisjärjestön lakimiehen selostus mitä Hallinto-Oikeuden 07.12.2011 antama  päätös tarkoittaa.

Kynnys ry:n lakimies Sanna Ahola ”Hallinto-oikeus ei varsinaisesti ottanut kantaa tuntimäärään. Se kuitenkin kumosi lautakunnan päätöksen ja totesi nimenomaisesti, että päivähoidosta ja sen maksuista on tehtävä yksilölliset päätökset. Kunta ei siis voi perustella tulevia päätöksiään kumotulla päätöksellään, vaan sen on ratkaistava asiat normaalisti yksilöharkinnan nojalla.”

”Kunnan täytyy aina yksilökohtaisesti harkita oikeus kuntouttavaan päivähoitoon ja muihin palveluihin ja tukitoimiin. Hallinto-oikeus totesi, että 44 § päätöksellä ei voida päättää kenenkään oikeuksista.” Sanna Ahola jatkaa vielä;

”Hallinto-oikeus kuitenkin totesi, ettei lautakunnan päätös voi yksinään vaikuttaa yksittäisen asiakkaan oikeuteen. Jos siis kunta käyttäisi lautakunnan päätöstä perusteluna, asiakas voisi tehokkaasti vedota siihen, mitä hallinto-oikeus lausui.”

Kehitysvammaisten Tukiliiton lakimies Sampo Löf-Rezessy toteaa päätöksestä seuraavasti;

” Päätöksessä otettiin kantaa siihen, että lautakunnan linjaus ei ole sellainen sitova päätös, johon yksittäisen henkilön päätös voitaisiin perustaa. Jokaisen henkilön yksittäistapauksessa tulee aina tehdä oma arvionsa ja päätöksensä. Jos yksittäisen henkilön oikeutta rajoitetaan esim. tuohon viiteen tuntiin/pv, voi hän hakea lapsen yksilölliseen tarpeen perusteella muutosta päätökseen.”

”Jos taasen kuntouttavasta päivähoidosta johtuen kunta ilmoittaa Kelalle lapsen olevan päivähoidossa ja kela antaa asiassa kielteisen päätöksen kotihoidon tuen hakemukseen, tulee siitä valittaa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen.”

Sampo Löf-Rezessy toteaa vielä tuntirajauksesta; ”Lautakunnan päätös linjata tuntimäärää on oikeastaan yhdentekevä, koska se ei kuitenkaan vapauta päätöksentekijää velvollisuudesta suorittaa jokaisessa tapauksessa yksilöllistä tarveharkintaa. Jos päätöksentekijä vetoaa päätöksen perusteena vain linjaukseen, ei hän ole yksilöllistä tarveharkintaa tehnyt eikä päätös ole lainmukainen.”

 


 - Susanna | Kommentoi



 Mietteitä
29.12.2011 10:22 | Susanna

Näin vuoden lopussa sitä voi miettiä joko mennyttä vuotta ja puntaroida sitä mikä meni kuten pitikin, mikä taas ei mennyt toiveiden mukaan. Tai sitten voi tehdä niitä uuden vuoden lupauksia ja taas ihmetellä ensi vuoden lopussa sitä, että mitkä lupaukset tuli pidettyä ja mitkä menivät niin sanotusti puihin heti alkuinnostuksen jälkeen. Ainakin sitä parannettavaa varmasti löytyy jokaisella. Vai tunteeko joku tässä maailmassa itsensä todella niin täydelliseksi, että mitään parannettavaa ei löydy? Voisin kuvitella sellaisen elämän jopa tylsäksi. Oma elämäni ei ainakaan ole tylsää... Eli parannettavaa löytyy!

Aloitin aktiivisemman liikunnan alkukesällä. Joku kriisi varmaan iski, enkä tuntenut olevani sinut oman oloni ja vartaloni kanssa. Ensin kävelin, melko paljon. Mikä tarkoittaa 4 kertaa viikossa kunnon lenkkiä. Syksyllä alkoikin ohjatut jumpat. Jumppaa 2*, zumba alkoi, vesijumpassakin on tullut käytyä.

Siskoni on käynyt juoksemassa, itse ajattelin että en oikeesti voi ikinä koskaan nauttia juoksemisesta. Saatika että ylipäätään pystyisin siihen. Mutta tossa aattona läksin koiruuden kanssa lenkille ja ajattelin, että "hemmetti, kokeillaan koska henki lähtee!" ja lähdin juoksemaan (turvallisesti pimeässä, ettei kukaan näkisi... korkeintaan joku saattaa mennä takavasemmalta ohi --- kävellen ;)). 4 kilometriä sujuikin ihan kivasti, kertaakaan ei tarvinnut turvautua kävelyaskeliin. Olo oli aivan mahtava! Se, että olin ylittänyt omat odotukseni. Tältä sen uuden vuoden lupauksenkin täytyisi tuntua silloin kun siinä oikeasti onnistuu !!!

Ja onko sillä sitten väliä mihinkä vuoden aikaan muutoksen tekee? Minusta ei. Sen tahdonvoiman suuruudesta riippuu sitten se, tuleeko lupaus pidettyä. Kuinka tärkeä asia on itselle ja mitä siitä saa? Elämänmittaisia lupauksia, edes vuoden mittaisia lupauksia on vaikea pitää. Täytyy iskeä pystyyn välietappitikkuja. Ja palkita itsensä sen välietapin saavuttamisesta. Minulle on tärkeää myös se oma aika ihan yksikseni itseni kanssa kun olen lenkillä. Napit korvissa, koira mukana, ajatukset huitelevat omia teitään ja välillä koetan niitä huhuilla takaisin :) Parhaimmillaan saankin ne pyydystettyä, mutta mitään haittaa ei ole siitäkään että ei ole hajuakaan minne ne katosivat.

Vuoden viimeisinä päivinä tunnen kiitollisuutta niistä ystävistä, ihanista ihmisistä joiden ympäröimänä olen, "tähti-ihmisistäni" (ilmaisu facebookin puolelta, jossa parhaudet ovat saaneet sen "läheiset kaverit"-statuksen). Kaveripiiri muuttuu ja liikkuu koko ajan. Eikä mitään asiaa voi pitää itsestään selvänä. Elämä sinänsä on yhtä suurta liikkuvaa massaa ja jatkuvaa muutostilaa. Toivotaan, että se liukuu päin parempaa... 


 - Susanna | Kommentoi


©2017 downtiitus - suntuubi.com