Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sinulle terveydeksi, Porin lääkäritalon julkaisu 2-2009

 

Lastentautien erikoislääkäri Matti Kesälä

 

Pulauttelua ja röyhimistä – lasten gastroesofageaalinen refluksi

 

Gastroesofageaalinen refluksi eli mahansisällön takaisinvirtaus ruokatorveen on lapsuusiässä varsin tavallinen ongelma. Imeväisikäisten pulauttelu on fysiologista niin kauan kuin siitä ei aiheudu terveydellisiä ongelmia. Yleensä pulauttelu on pahimmillaan 4- 6 kuukauden iässä, ja alkaa siitä yleensä helpottaa ja loppuu suurimmalla osalla 12- 18 kuukauden ikään mennessä. Refluksitaudista on kysymys, jos lapsella on hankalia oireita tai ruokatorvessa todetaan selvä tulehdus.

 

Oireet ja erotusdiagnostiikka

 

Refluksitaudin syntymekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta ruokatorven alasulkijalihasta pidetään tärkeimpänä takaisinvirtauksen estäjänä. Sen väärään aikaan ja liian usein tapahtuva aukeaminen aiheuttaa mahan sisällön nousun ruokatorveen, ja tätä pidetään tärkeimpänä syynä refluksin syntyyn.

 

Lapsilla gastroesofageaalinen refluksi (GER) voi aiheuttaa oireita monelta taholta. Tauti voi ilmetä puhtaasti takaisinvirtausoireena eli pulautteluna ja oksenteluna, mikä on tyypillistä imeväisikäisillä. Muita imeväisen oireita voivat olla itkuisuus, syömisongelmat ja aliravitsemus. Erotusdiagnostiikassa on syytä pitää mielessä myös muut mahdollisesti oksentelua aiheuttavat vaivat kuten ruoka-aineallergiat. Isommilla lapsilla on samanlaisia oireita kuin aikuisilla, kuten närästystä ja ajoittaista kipua. Kipua on pidetty ruokatorven tulehduksen tyyppioireena.

 

Refluksitauti voi myös aiheuttaa hengitystieoireita, esimerkiksi jos mahansisältöä pääsee henkitorven puolelle. Jos astmatyyppisiin hengitystieoireisiin ei saada kunnon vastetta astmalääkkeillä, olisi pidettävä mielessä refluksin mahdollisuus. Pikkulasten hengitysteiden vinkunan on todettu liittyvän gastroesofageaaliseen refluktointiin jopa 64 % tapauksista, jolloin refluksin hoidolla astmalääkityksen tarve vähenee. Myös isommilla lapsilla refluksioireilu voi huonontaa astman tasapainoa.

 

Osa refluksitaudin oireista voi olla erehdyttävästi neurologisten oireiden kaltaisia esimerkiksi pikkulasten toistuva hyperekstentio eli yliojentumistaipumus ja Sandiferin oire, jolla tarkoitetaan stereotyyppistä vartalon ja niskan taaksepäin vetämistä. Näissä lapsi asentoa muuttamalla ilmeisesti yrittää helpottaa refluksista johtuvaa ruokatorviperäistä kipua.

 

Vammaisilla lapsilla gastroesofageaalista refluksitautia on enemmän kuin terveillä ja oireet ovat usein myös vakavampia. Heillä todetaan terveitä enemmän komplikaatioita.

 

Diagnostiikka

 

Tyypilliset oireet, kuten mahan sisällön nousu suuhun, oksentelu ja voimakas närästys, riittävät usein diagnoosiin. Diagnostiikan tukena voidaan käyttää hoitokokeilua. Mikäli oirekirjo ei ole tyypillinen, on toisinaan syytä käyttää erilaisia tutkimuksia tilanteen tarkemmaksi selvittämiseksi.

 

Ruokatorven vuorokauden mittaista pH-rekisteröintiä on pidetty diagnostiikan kulmakivenä. Tutkimuksessa arvioidaan happamien (pH<4) takaisinvirtausten taajuutta ja kestoa. Tutkimuksen haittapuolena on se, ettei se mittaa hapotonta refluksia. Oireissa ei välttämättä ole eroa, olipa takaisinvirtaus hapanta tai hapotonta.

 

Hapottomasta refluksista voidaan saada tietoa niin sanotulla impedanssimittauksella, jossa mitataan ruokatorvessa olevan nesteen aiheuttamaa vastuksen muutosta. Toistaiseksi kyseisten tutkimusten saatavuus on huono, sillä tarvittavat laitteet ovat kalliita. Tulevaisuudessa yhdistetty impedanssitutkimus ja pH-rekisteröinti saattavat syrjäyttää pelkän pH-rekisteröinnin. Tähystystutkimuksia tarvitaan, jos epäillään ruokatorven tulehdusta tai anatomisia muutoksia. Näillä lapsilla on usein vaikeita oireita tai kasvuhäiriö, eikä tavanomainen lääkitys tehoa riittävästi.

 

Ruokailutottumukset ensisijaisena hoitokeinona

 

Imeväisikäisen pulauttelu on hyvin tavallinen vaiva ja jos lapsi kasvaa normaalisti, yleensä ei mitään lääkkeitä tarvita. Ruokailutapahtumat kannattaa käydä lävitse. Vanhempien huolena on useimmiten se, ettei lapsi saa tarpeeksi ruokaa, mikä lisää ruoan tarjoamista ja voi osaltaan pahentaa pulauttelua.

 

Pystyasennossa syöttämiseen kannattaa pyrkiä heti, kun lapsi iältään on siihen tarpeeksi vanha. Mikäli pulauttelu on oikein runsasta, on kerralla annettavaa ruokamäärää syytä vähentää. Kiinteämpiin ruokiin siirtyminen yleensä rauhoittaa tilannetta. Soseisiin voidaan tarvittaessa siirtyä jo ennen neljän kuukauden ikääkin tai pullomaitoa sakeuttaa siihen tarkoitetulla apteekista saatavilla valmisteilla. Isompien lasten kohdallakin on ensin syytä kiinnittää huomio ruokailutottumuksiin.

 

Tutkimustieto lääkkeiden tehosta gastroesofageaalisen refluksin hoidossa lapsilla on vähäistä. Oireenmukainen hoito happoa neutralisoivilla tai ruokatorven limakalvoja suojaavilla lääkkeillä on vaihtoehto, kun oireet tilapäisiä tai lieviä. Happosalpaajia käytetään voimakasoireisissa taudeissa. Sisapridi on yksi harvoista motiliteettiin vaikuttavista lääkeaineista. sitä on lapsillakin käytetty paljon, mutta nykyään sen käyttö vaatii erityisluvan ja lääkityksen aloittaminen on syytä jättää erikoislääkärin harkintaan.

 

Tarvittavan lääkehoidon kestoa ei tunneta, mutta yleensä suositellaan mieluummin viikkojen kuin kuukausien pituisia hoitojaksoja. Vaikeampioireiset lapset, joilla on kasvuhäiriö, neurologinen vamma tai hengityskatkoksia, ruoasta kieltäytymistä tai liitännäisoireita, kuuluvat erikoissairaanhoidon piiriin.

 

Tavallisimmat gastroesofageaalisen refluksitaudin oireet imeväisillä ja isommilla lapsilla:

 

Imeväiset:

-          Pulauttelu, oksentelu

-          Itkuisuus

-          Syömishäiriöt

-          Yölevottomuus

-          Huono painonkehitys

-          Hengityskatkot

-          Hyperekstensio

 

Isommat lapset:

-          Närästys

-          Mahakipu, rintakipu

-          Syömisongelmat, nielemiskipu

-          Hengitystieoireet (astma, kurkunpääntulehdus)

-          Äänen käheys

-          Anemia

-          Hampaiden kiillevauriot

 

Lasten gastroesofageaalisen refluksitaudin keskeiset diagnostiset tutkimukset:

 

Tutkimus                                                 Aihe

- Anamneesi, selvät oireet                        - Yleensä riittää diagnoosiin

- pH-rekisteröinti                                      - Epätyypilliset oireet

- Impedanssi                                             - Löytää myös hapottoman refluksin

- Manometria                                            - Merkittävän liikehäiriön epäily

- Varjoainekuvaus                                    - Anatomisen poikkeavuuden epäily

- Kaikututkimus                                       - Mahan tyhjenemisen tutkiminen

- Tähystys                                                 - Epäily esofagiitista tai kulkuesteestä

©2017 downtiitus - suntuubi.com