Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

POHJOISMAIDEN TYLYIN LINTUKOTO

(Heli Mustonen - Kirjoittaja on aamulehden toimittaja ja kehitysvammaisen tytön äiti)

Suomi ei osaa vieläkään tukea vammaisia kansalaisiaan. Kehitysvammaiset ihmiset ohjataan asumaan tai lomailemaan laitokseen, vaikka 300 eurolla päivässä saa vain virikkeettömän petipaikan. Samalla summalla vaikeastikin kehitysvammaiset saisivat paremman elämän kotonaan, kirjoittaa Heli Mustonen.

Mikä suomalaisia vaivaa? Meitä vaivaa katteeton itsetyytyväisyys. Luulemme asuvamme lintukodossa, jossa kansalaisista huolehditaan suurella sydämellä.Kuinka siis on mahdollista, että iäkäs isä tai äiti masentuu ja surmaa ennen omaa kuolemaansa kehitysvammaisen lapsensa?Eihän sellaiseen sysimustaan ahdistukseen voi oikeasti olla syytä?

Kyllä Suomi huolehtii kaikista. Me olemme sivistys- ja hyvinvointivaltio, jonka inhimillinen äidinsyli antaa turvaa myös puolustuskyvyttömille jäsenilleen. Meillähän on vaihtoehtoja, kuten se hyvä kehitysvammaisille ihmisille kehitetty laitosasuminenkin.Paitsi, ettei se ole kovin hyvää. Usein se on vain ihmisen säilyttämistä riittämättömän henkilökunnan avulla.

Suomi kulkee kehitysvammaisten ihmisten asumisen laadussa, kuten ylipäätään kehitysvammaisten kansalaistensa tukemisessa, Pohjoismaiden jälkijunassa. Sitä ei vain saisi sanoa ääneen. Jollekulle tulee aina paha mieli. Ylisen kuntoutuskeskuksessa tapahtuneissa surmateoissakin oltiin eniten huolissaan, miten henkilökunta jaksaa, totesi Kalle Könkkölä blogikirjoituksessaan viime lokakuussa. Tiedotusvälineet riensivät joukolla kiillottamaan laitoshoidon kilpeä, kritiikittömästi ja kuulematta heitä, joita asia oikeasti koski: vammaisia ihmisiä.

Ylisen kuntoutuskeskuksessa Ylöjärvellä ja Lehtimäen kansanopistossa tapahtuneita surmatekoja voi pitää yksittäistapauksina, jos haluaa juoda sunnuntaikahvinsa rauhassa. Totta se onkin, että aina on ollut ihmisiä, jotka nauttivat heikompiensa alistamisesta ja haluavat käyttää heihin väkivaltaa. Hoitoalan työhenkilöinä he ovat tuhoavia tapauksia. He valitsevat uhreikseen kehitysvammaisia, vanhuksia, lapsia, pitkäaikaissairaita tai muuten vain itseään fyysisesti heikompia. Mutta vaikka masentuneita, epätoivoisiin tekoihin ryhtyneitä isiä ja äitejä tai hulluja hoitajia haluaisi kuinka pitää yksittäistapauksina, kyse on paljon isommasta ongelmista.

Mikä on pielessä? Se on suomalainen kylmyyteen ja hyytävään laskutikkuun perustuva ihmiskäsitys. Kun lukee sosiaali- ja terveysministeriön vammaispoliittista selontekoa, voi vain hämmästellä, miten kaukana kirjoitettu sana ja arkitodellisuus ovat toisistaan. Suomessa vammaisilla ihmisillä on oikeus saada myönteistä suhtautumista sekä tarpeellisia palveluita ja tukitoimia. Perustuslaissa taataan, ettei vammaisia saa syrjiä. Esteiden poistamisella taataan, että vammainen ihminen on yhdenvertainen muiden kanssa.

Näillä lupauksilla ei kuitenkaan ole juuri yhtymäkohtia tekojen kanssa. Kun Suomi lähti 1990-luvulla muuttamaan kehitysvammaisille suunniteltuja palveluita, uudistus erosi jyrkästi muista Pohjoismaista. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa lähdettiin liikkeelle yksilön tarpeista. Haluttiin parempaa elämää kehitysvammaisille ihmisille. Suomessa pohdittiin tehokkuutta ja taloudellisuutta, ihmisistä viis. Tosin siinäkin mentiin metsään.

Toisin kuin muissa Pohjoismaissa, Suomessa on pidetty viimeiseen asti kiinni isoista laitoksista, vaikka jo laskutikku kertoo huonoa kieltään. Laitospäivä maksaa 250-350 euroa ja jopa enemmän. Sillä ei kuitenkaan saatu kehitysvammaiselle inhimillistä arkea. Useimmiten on saatu vain melko virikkeetön petipaikka, vahva lääkitys ja laitosruokaa. Kotona asumista kunnollakin tukemalla Suomi olisi päässyt halvemmalla. Ennen kaikkea koti olisi kuitenkin ollut asukkailleen parempi paikka elää. Lukuja rakastaville voi kertoa Ritva Kumpulaisen viime vuonna tekemästä tutkimuksesta. Se vahvisti, että keskimäärin avopalvelut tulevat halvemmaksi kuin halvinkaan laitospäivä. Avopalvelu tarkoittaa työ- ja päivätoimintaa, tuettua ja autettua asumista ja muita avopalveluja yhteensä.

Kodin ulkopuolisen huolenpidon taso ei ole ainakaan parantunut käsittämättömästä päätöksestä lopettaa sekä kehitysvammahoitajan että -ohjaajan koulutus 1990-luvun puolivälissä. Nyt alalla työskentelee kirjava henkilöstö. Kaikkien ammattitaito ei riitä. Voiko se myös olla yksi syy siihen, että kehitysvammaisia ihmisiä ei kuunnella, vaan heitä usein kohdellaan mekaanisesti ja karusti? Hyvät työntekijät ovat hiljaa, epäpätevät ja riittämättömyyttätuntevat luovat salaa omia käytäntöjään. Kuinka paljon tapahtuu sellaista, jota emme tiedä ja jota emme näköjään haluakaan tietää?

Suomessa on käytetty voimavaroja kehitysvammaisten tarvitsemien palvelujen sijasta laitosrakentamiseen ylläpitämiseen. Tämän totesi myös selvitysmies Markku Niemelä, jonka raportti ilmestyi tänä vuonna. Sosiaali- ja terveysministeriön tilaamassa selvitystyössä ehdotetaan laitosjärjestelmän purkua vuoteen 2012 mennessä. Laitoksiin jäisi nykyisen 2500 vaikeasti tai syvästi kehitysvammaisen ihmisen sijaan asumaan noin 500 erityistä apua tarvitsevaa kehitysvammaista. Loput Suomen 25000:stä lievää vaikeammin kehitysvammaisesta eläisi ja asuisi kotona, riittävästi autettuna ja tuettuna.

Sitä ennen kunnissa on kuitenkin tapahduttava todella paljon. On varmistettava, että kehitysvammaiset oikeasti saavat apua ja tukea kotiin. Koti voi tarkoittaa lapsuudenkotia, mutta myös muuta kotiratkaisua, kuten pienryhmäkotia. Ilman kunnollisia avopalveluita ajaudumme tilanteisiin, joista nyt iltapäivälehtien traagisimmat otsikot kertovat.

Suomi ylpeilee vastasyntyneiden tehohoidollaan. Autamme ihmistaimia, jotka ovat saaneet muita vaikeamman alkutaipaleen. Mihin riittävä tuki sen jälkeen unohtuu? Vai onko vain niin sanoinkuvaamattoman vaikeaamiettiä muutakin kuin omaa, keskimääräistä napaa? Kun Suomi ymmärtää, että oikein tuettuna kukaan ei ole liian vammainen asumaan kotona, enkä tarkoita tällä pelkästään lapsuudenkotia vanhempien toimiessa omaishoitajina, ollaan siellä, missä pitääkin. Ollaan ihmsiarvoisessa Suomessa.