Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Rakkaalle kummipojallemme Tiitukselle

 

Sain tietää Susannan raskaudesta vasta n. paria kuukautta ennen sinun syntymääsi. Tai oikeastaan avomieheni Ari huomasi että Susanna oli ”pyöristynyt” tavallista enemmän, kun näimme eräissä juhlissa.

Meistä on tullut hyvät ystävykset ammatin ja lasten kautta ja olin innoissani vauvan tulosta. Susanna lähetti viestin sairaalasta, että poika on syntynyt. Sitten ei kuulunut moneen päivään mitään. Jotenkin alitajunnassa tajusin että kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Kun Susanna soitti eräänä iltana, että ovat tulossa kotiin ja poikkeavat meillä, epäilykset voimistuivat. Pelkäsin että vauvalle oli tapahtunut jotain todella pahaa. Sitten kun Susanna kertoi Down-epäilystä, olin tavallaan helpottunut – paljon pahempaakin olisi voinut tapahtua. Minulla ei ollut mitään kokemusta down-lapsista, mutta olin kuullut eräältä ystävältäni kokemuksia downeista. Että he ovat iloisia ja oppivat monesti samoja asioita kuin muutkin lapset, tosin hitaammin. Toivoin että voin olla heidän tukenaan, miten ikinä osaankin.

Vähän myöhemmin Susanna otti puheeksi kummi-asian. Mielestäni se on niin suuri kunnia-asia ettei tullut mieleenikään kieltäytyä kunniatehtävästä. Tiitus, olet meille todella tärkeä ja toivon että voimme kaikin tavoin olla mukana kasvamisessasi ja kehittymisessäsi. Tiedän olevani monesti huono olemaan lasten kanssa, se ei jotenkin vain luonnistu, mutta yritän parhaani. Aina on lohduttava olkapää tarjolla, kun tarve vaatii…

 

Aurinkoisia päiviä Tiitukselle ja koko perheelle

- Sari-kummitäti -

©2017 downtiitus - suntuubi.com